Historiamme

Vuonna 1809 Steffen Cerilliusin pojalle Pehr Christian Rettigille (1788 - 1862) myönnettiin lisenssi P.C.Rettig & Co -nimisen tupakkatehtaan perustamiseen Ruotsin Gävleen. Pehr Christian toimi myös raudanvalmistus-, laivanrakennus- ja varustamoaloilla.

Pehr Christianin poika Pehr Cerelius Rettig (1811 - 1871) muutti Gävlestä Turkuun, jonne hän perusti tupakkatehtaan vuonna 1845.

Pehr Cereliusin kuoltua Turun tehtaan omistajaksi siirtyi Pehrin veli Robert Rettig (1818 - 1886), joka omisti myös Gävlen tupakkatehtaan.

Vuonna 1867 Robertin poika Fredric von Rettig (1843 - 1914) muutti Gävlestä Turkuun, jossa hän otti vastatakseen tehtaasta. Teollisuusmiehenä ja kulttuurimesenaattina kunnostautunut Fredric aateloitiin vuonna 1898. Hän oli aktiivisesti mukana Höyrylaiva Osakeyhtiö Boren perustamisessa vuonna 1897 sekä Turun ja Tukholman välisen ympärivuotisen liikennöinnin käynnistämisessä. Vuonna 1907 Henning von Rettig hankki osakkeita Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiössä (vuodesta 1978 Partek).

Fredric von Rettigin kuoltua vuonna 1914 yrityksen johtoon siirtyi hänen vanhin poikansa Henning von Rettig (1866 - 1924), joka hoiti tehtävää vuoteen 1924 asti. Henningin seuraajaksi nousi hänen poikansa Hans von Rettig (1892 - 1979), joka vastasi tupakkaliiketoiminnasta kuolinvuoteensa 1979 asti.

Bore hankki ensimmäisen rahtialuksensa vuonna 1924. Kaksi vuotta myöhemmin Höyrylaiva Osakeyhtiö Boren enemmistöosakkaaksi nousi Hans von Rettig, jonka alaisuudessa yritys kasvoi yhdeksi Suomen johtaviksi henkilö- ja linjaliikenneyhtiöiksi. Samaisena vuonna 1926 Höyrylaiva Osakeyhtiö Bore liittyi Suomen Etelä-Amerikan Linjan osakkaaksi ja hankki Bore VIII -höyrylaivan Suomen ja Etelä-Amerikan väliseen liikenteeseen. Liikennöinti jatkui vuoteen 1965 asti. Vuonna 1939 yritys omisti kolme matkustaja-alusta ja seitsemän rahtialusta. Boresta tuli alan edelläkävijä 1960-luvulla, kun se hankki ensimmäiset Itämeren liikenteeseen suunnitellut, perärampilliset RoRo-alukset.

Vuonna 1940 P.C.Rettig & Co hankki enemmistöosuuden pietarsaarelaisesta, vuonna 1762 perustetusta Ph.U. Strengberg & Co Ab -tupakkatehtaasta.

Kun tupakkaan ja tupakointiin liittyvät terveyshaitat kasvoivat entistä polttavammiksi, Rettig ryhtyi aktiivisesti hajauttamaan portfoliotaan. Lämmitysala tuli kuvioihin vuonna 1970 Rettigin hankittua Pietarsaaren kaakkoispuolella Purmon kylässä toimivan Purmo Tuotteen.

Rettigin toiminta makeisteollisuudessa juontaa juurensa vuoteen 1971, jolloin se osti Oy Merijal Ab:n Oulusta, ja vuoteen 1975, jolloin ostoslistalla oli Oy Seres Ab Turussa. Yrityksestä tuli Suomen markkinajohtaja pastilleissa, joihin lukeutuivat suomalaisten hyvin tuntemat Sisu, Leijona, Pastirol ja Mynthon.

Vuonna 1974 Rettig perusti myyntiyrityksen Saksaan Purmo Tuotteen valmistamien radiaattoreiden vientiä varten.

Vuonna 1976 P.C.Rettig & Co ja Ph.U. Strengberg & Co fuusioituivat Oy Rettig-Strengberg Ab:ksi, joka harjoitti tupakkaliiketoimintaa Turussa ja Pietarsaaressa.

Yrityksen pääkonttori siirrettiin Turusta Espooseen vuonna 1977.

Vuonna 1979 Gilbert von Rettig nousi yrityksen omistajaksi ja otti hoitaakseen siihen liittyvät vastuut. Rettig toimi tässä vaiheessa tupakka-, varustamo- ja makeisalalla sekä metalli- ja lämmitysteollisuudessa.

Radiaattoreiden myynti kasvoi Suomessa 1980-luvulla. Rettigistä tuli Pohjoismaiden johtava radiaattorivalmistaja sen ostettua Kokemäellä toimivan Lämpölinja Oy:n vuonna 1983 ja Heinolassa toimivan Kymi-Strömbergin radiaattoritehtaan vuonna 1986. Liiketoimintaa kasvatettiin edelleen lukuisilla yritysostoilla mm. Länsi-Saksassa, Irlannissa ja Ruotsissa.

Vuodesta 1980 lähtien Bore keskittyi pelkästään rahtiliikenteeseen Itämerellä ja Pohjanmerellä.

Vuonna 1983 yrityksen nimi muutettiin muotoon Oy Rettig Ab.

Vuonna 1984 Rettig laajensi toimintaansa juomateollisuuteen hankkimalla 90 prosentin osakeomistuksen Pohjoismaiden vanhimmasta panimosta Oy Sinebrychoff Ab:sta, joka oli perustettu vuonna 1819. Vuonna 1985 Sinebrychoff kasvoi ostamalla tamperelaisen Oy Pyynikki -panimon.

Vuoden 1990 kesällä pääkonttori muutti Espoosta Helsingin keskustaan Bulevardille. Rakennus oli alun perin suunniteltu Sinebrychoffille sen uudeksi makasiini- ja käymiskellarirakennukseksi. Panimo kasvoi, ja uudella rakennuksella turvattiin se, että tuotantotilat riittivät lisääntyviin tarpeisiin. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Sebastian Gripenberg vuonna 1880. Vuonna 1890 rakennusta laajennettiin arkkitehti Theodor Höijerin laatimien piirustusten pohjalta. Rakennus mallassiiloineen toimi Sinebrychoffin varastona yli sadan vuoden ajan ennen kuin se muutettiin toimistotilaksi.

Rettig toimi 1990-luvun alussa tupakka-, makeis-, lämmitys- ja alumiiniteollisuudessa, panimo- ja virvoitusjuomateollisuudessa, mehu- ja alkoholiteollisuudessa sekä varustamoalalla.

Vuonna 1994 Gilbert von Rettigin kuoleman jälkeen hänen lapsensa Ann, Cyril, Tom ja Hans von Rettig ottivat hoitaakseen suvun teollisuusperinnön. Samana vuonna Rettig Group myi osuutensa Partekissa (alkuperäiseltä nimeltään Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö), joka oli ollut Rettigin omistuksessa vuodesta 1907.

Rettig luopui tupakkaliiketoiminnastaan vuonna 1995 ja myi sen R.J. Reynolds Tobacco Internationalille. Uudelle vuosituhannelle siirryttäessä Rettig oli keskittänyt kaiken toimintansa lämmitys-, varustamo- ja kiinteistöaloille.

Vuonna 2003 Rettig Group hankki noin kahden prosentin osuuden Nordkalk Oy Ab:sta, joka oli perustettu vuonna 1991, kun Partekin kalkkiliiketoiminta yhtiöitettiin omaksi yritykseksi. Rettig kasvatti vähitellen omistusosuuttaan ja nousi Nordkalkin ainoaksi omistajaksi vuonna 2010.

Tammikuussa 2006 Rettig Groupin kiinteistöomistukset siirrettiin Tarkala Oy:n omistajalle Rettig Kiinteistökehitys Oy:lle.

Tammikuussa 2013 Rettig Groupin koko omistus siirtyi emoyhtiö Rettig Capitalin kautta Cyril ja Tom von Rettigin sukuhaaroille siten, että Cyrilin sukuhaara on enemmistöomistajana.

Vakuutusliiketoiminta tuli alun perin Rettigiin Boren kautta. Bore oli osakkaana ahvenanmaalaisessa keskinäisessä vakuutusyhtiössä nimeltä Redarnas Ömsesidiga Försäkringsbolag (RÖF), joka oli Försäkringsaktiebolaget Alandian emoyhtiö. Vuonna 2014 RÖF:ssä tehtiin uudelleenjärjestely, jonka tuloksena se muutettiin vakuutusosakeyhtiöksi ja fuusioitiin kokonaan omistamansa Alandian kanssa. Aluksi Boren osuus fuusioidussa yhtiössä oli noin 17 prosenttia. Tänä päivänä Rettig Group on Alandian suurin omistaja 25 prosentin osuudellaan.

Tomas von Rettig, Cyrilin poika ja suvun yhdeksäs edustaja, nimitettiin Rettig Groupin toimitusjohtajaksi tammikuussa 2016. Ennen ruoriin tarttumistaan Tomas oli ollut yhtiössä töissä jo vuosia, ensin Asset Management -yksikössä ja sen jälkeen rahoituksesta ja yrityskehityksestä vastaavana johtajana. Hänen taustansa huomioiden oli luonnollista, että Rettig Groupin seuraava käännöskohta oli muuttua teollisesta monialayhtiöistä sijoitusyhtiöksi.

Anchor, joka on Rettig Groupin kokonaan omistama sijoitusyhtiö, perustettiin vuonna 2015. Sen strategisena tavoitteena on kasvattaa sijoituksien substanssiarvoa, tukea Rettig Groupin varojen likviditeettiä ja hajauttaa sijoitusriskejä.

Omistettuaan Boren yli sadan vuoden ajan, Rettig myi varustamon kesäkuussa 2016 hollantilaiselle Spliethoffille. Heti sen jälkeen, heinäkuussa 2016, Rettig sijoitti suomalaiseen eQ Oyj:hin, joka on varainhoitoon ja Corporate Finance -toimintaan keskittyvä yhtiöryhmä. Lokakuussa 2017 Terveystalosta tuli Rettig Groupin seuraava ydinsijoitus. Terveystalo on yksi Suomen johtavista terveydenhuollon palveluiden tarjoajista.

Sukupolvenvaihdos Rettig Groupissa sai päätöksensä vuonna 2019, kun Cyril von Rettig siirtyi sivuun ja Tomas von Rettig aloitti yhtiössä hallituksen puheenjohtajana.

Tänä päivänä Rettig Group on suomalainen perheomisteinen sijoitusyhtiö, joka tuottaa arvoa sukupolville aktiivisena ja vastuullisena omistajana.